Harry Vardon

'Don't play too much golf. Two rounds a day are plenty.’
‘A great deal of unnecessarily bad golf is played in this world.’

Tässä pari sitaattia mieheltä, joka omisti golfille koko elämänsä pitkäaikaisesta vaikeasta sairaudesta huolimatta. Harry Vardon oli useimpien mielestä suurin kaikista ja kiistämättä lajin ensimmäinen maailmanluokan julkkis, jonka peliä tultiin seuraan matkojen päästä.

Harry Vardon syntyi Grouvillessä, Jerseyn kanaalisaarella 9. toukokuuta 1870. Hänen isänsä oli puutarhuri ja myös Harry aloitti teini-ikäisenä puutarhurina. Hän oli nuorena innokas urheilija. Hänen lajejaan olivat kriketti ja jalkapallo, ei niinkään golf. Tosin golfkin oli jossain määrin mukana, tiettävästi hän harjoitteli jonkin verran omatekoisilla mailoilla ja palloilla. Tähän hän lienee saanut innoituksensa katsellessaan golfia vuonna 1878 perustetulla Royal Jersey Golf Clubilla. Siellä hän ja hänen veljensä toimivat caddeinä nuoruusvuosinaan.

Hänen veljensä Tom lähti Englantiin ammattilaiseksi ja vähän myöhemmin houkutteli Harryn perässään Englantiin. Harry osallistui pariin pikkukisaan ja sijoittui ensimmäiseksi ja toiseksi. Tästä rohkaistuneena hän siirtyi ammattilaiseksi. Ammattilaisena hän kehittyi pikku hiljaa. Ensimmäiseen Openiin hän osallistui vuonna 1893 ollen sijalla 25. Seuraavana vuonna hän oli viides ja vuotta myöhemmin yhdeksäs.

Vuonna 1896 hän voitti ensimmäisen kerran haasteottelussa JH Taylorin, kahden edellisen Openin voittajan Myöhemmin samana vuonna Openissa he päätyivät tasatulokseen ja Vardon voitti uusinnan saavuttaen ensimmäisen ennätyksellisestä kuudesta Open mestaruudestaan. ajalla 1893-1914 hän osallistui 21 Openiin ja voitti niistä siis kuusi. Sen lisäksi hän oli neljästi toinen ja kahdesti kolmas. Yhteensä hän oli kymmenen joukossa 19 kertaa ja vain kahdesti kymmenen ulkopuolella. Paras jakso oli vuosien 1896 ja 1903 välillä, neljä voittoa ja kolme toista sijaa. Vuoden 1903 Openin Vardon joutui pelaamaan sairastaen tuberkuloosia eikä tauti enää koskaan täysin hellittänyt hänestä. silti hän voitti vielä kahdesti, vuosina 1911 ja 1914.

Harry Vardon oli aikansa merkittävin golfvaikuttaja ja suuren yleisön rakastama julkisuuden henkilö. Hänen peliään seurattiin tarkasti ja maine kantoi aina golfia aloittelevaa Yhdysvaltoja myöten. Vardon teki uransa aikana kolme matkaa Yhdysvaltoihin. Vuoden 1900 matka oli suurta voittokulkua. Matkan aikana hän pelasi noin 80 näytösottelua. Vastustajina oli yleensä pari, joka pelasi parasta palloa. Silti Vardon voitti lähes kaikki ottelunsa. Lisäksi hän voitti vuoden 1900 U.S.Openin J.H.Taylorin nenän edestä. Matkan järjestäjänä oli Spalding, joka näin markkinoi Vardonin nimikkomailoja ja palloa amerikkalaiselle yleisölle.

Toisen matkansa hän teki vuonna 1913 Ted Rayn kanssa. He pelasivat paljon näytösotteluita ja osallistuivat U.S.Openiin. amatööri Francis Quimet voitti yllättäen uusinnassa Vardonin ja Rayn. Quimetista tuli voitollaan amerikkalaisten kansallissankari. Kolmannen Amerikan kiertueensa hän teki vuonna 1920, jälleen Ted Rayn kanssa. Vardon oli tällöin jo 50-vuotias. Openissa hän johti viimeisenä päivänä ylivoimaisesti kun kierroksen puolivälin jälkeen alkoi mahtava myrsky ja Vardonin viiden lyönnin johto hupeni myrskyyn. Ray, seitsemän vuotta nuorempana kesti myrskyn paremmin ja voitti lopulta Vardonin lyönnillä.


Vardonin grippi on päässyt postimerkin aiheeksi

Vardonilla oli suurikokoiset kädet. Se lienee syy, että hän ryhtyi käyttämään ns. overlapping grippiä. Siis grippiä, jossa alemman käden pikkusormi tulee ylemmän käden etusormen ja keskisormen päälle. Girppiä kutsutaan yleisesti Vardon gripiksi. Grippi ei kuitenkaan ole hänen keksimänsä. Esimerkiksi amatöörimestari Johnny Laidley käytti tätä grippiä voittaessaan amatöörimestaruuden vuosina 1889 ja 1891, siis ennen Vardonin aikaa. Myös J.H.Taylor kuului gripin käyttäjiin.

Vardonin aikalaiset arvostivat Vardonin svingiä. Se oli tavanomaista pystympi ja vastoin sen ajan oppeja hänen vasen käsivartensa oli selvästi koukussa backsvingin huipulla. Hänen svinginsä oli kuitenkin rytmiltään erittäin tasainen, hän ei koskaan näyttänyt lyövän voimalla. Ennen kaikkea hänen lyöntinsä oli suora ja pitkä. Eräs amerikkalainen caddie, joka kantoi hänen mailojaan yhdellä hänen Amerikan kiertueistaan sanoi, että Vardon ei ollut 15 kierroksen aikana kertaakaan raffissa.

Vardon kuului niihin mestareihin, jotka joutuivat sopeutumaan suureen murrokseen välineiden kehityksen osalta. Ensimmäiset voittonsa hän otti guttypallolla pelaten. Vardon oli yksi monista ammattilaisista, jotka vastustivat uuden kumisydänpallon käyttöönottoa. Hänen mukaansa uusi pallo helpottaa peliä liikaa, se ei rankaise huonoista osumista niin kuin gutty. Kuitenkin, hänenkin oli mahdoton vastustaa kehitystä. Hän opetteli uuden pallon metkut ja voitti vielä mestaruuksia uudellakin pallolla.

Uransa loppuajan hän toimi klubiprona Totteridgessa lähellä Lontoota ja pyöritti pientä mailaverstasta Gantonissa. Hän suunnitteli jonkin verran golfkenttiä ja kirjoitti muutaman kirjan golfista. Näistä kuuluisimpia ovat The Complete Golfer, The Gist of Golf, My Golfing Life ja How to Play Golf.

Lopuksi vielä yksi yllättävä tieto Vardonin pelistä. Hän teki tiettävästi ainoastaan yhden hole-in-onen koko uransa aikana, senkin harjoituksissa. Siitä huolimatta hän oli aikansa paras ja ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista ja golfvaikuttajista. Hänen mukaansa nimetty palkinto, Harry Vardon Trophy, annetaan vuosittain Yhdysvaltain golfkiertueen parhaalle tuloksentekijälle.

     


Harry Vardon ja Bobby Jones vuonna 1920.
Kirjasta Savid Stirk: Golfin historia


Vardonin svingi. Vasen käsi koukussa svingin yläasennossa..
Kirjasta Savid Stirk: Golfin historia


..ei estä kättä olemasta suorassa osumahetkellä.
Kirjasta Savid Stirk: Golfin historia


Harry Vardon, suurin kaikista