Hame päällä aitoon skottitapaan

RUOTSISSA HIKKORIKYLÄSSÄ

Hikkorimestaruuskilpailut on hieno tapahtuma

Minulla oli tilaisuus osallistua heinäkuun lopulla Ruotsin Hikkorimestaruuskisaan, joka pidettiin Djursholmin kentällä, Tukholmassa. Kyseessä oli lähinnä opintomatka siitä, miten ruotsalaiset tällaiset kisat järjestävät. Toki samalla pelasin mukana mutta huonolla menestyksellä.


vierailu griinibunkkerissa

Mestaruuskilpailut olivat järjestyksessä jo yhdeksännet joten hikkoripelillä on Ruotsissa pitkät perinteet. Osanottajia kisassa oli yhteensä 52 joista veteraanisarjassa 8, naisten sarjassa 5 ja loput 39 miesten sarjassa. Ulkomaalaisia mukana oli muutama skotti ja minä ainoana suomalaisena. Amerikkalaisten piti myös tulla mutta valitettavien yhteensattumien vuoksi samassa viikonvaihteessa oli heillä omat mestaruuskilpailunsa joten he eivät lopulta tulleetkaan paikalle.

Kaksipäiväinen tapahtuma


Oikealta David Beatt, Skotlanti, Antti Paatola, Suomi, Patrik Andersson, Ruotsi ja caddie.

Tapahtuma oli kaksipäiväinen. Perjantaina oli harjoituspäivä ja useimmat pelaajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja pelasivat harjoituskierroksen tai jopa kaksi. Kenttä oli lyhennetty hikkoripeliin sopivaksi viemällä takatiit sinisille tai punaisille. Vastaavasti etutiit olivat punaisilla tai niiden edessä. Näin kentästä saatiin miellyttävän mittainen hikkoreilla pelatessa. Paikalla oli myös pari kauppiasta myymässä pelimailoja ja muutakin tarvittavaa rekvisiittaa. Tapahtumassa oli jo perjantaina hieno tunnelma ja osa pelaajista oli pukeutunutkin tapahtuman luonteeseen sopivasti.


Saapuminen 18. griinille.

Lyhennetty kisa sateen uhatessa

Itse kilpailu lauantaina joutui jossain määrin sään armoille. Kun ensimmäiset pelaajat starttasivat kello 10 alkoi taivaalle kertyä ikävän näköisiä pilviä ja kohta alkoikin melkoinen ukkosmyrsky. Kilpailu jouduttiin keskeyttämään ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan.

Tunnin viivytyksen jälkeen kilpailu saatiin uudelleen käyntiin. Koska oli pelättävissä uusia ukkosia päätettiin tässä vaiheessa lyhentää kilpailu kymmeneen väylään. Näin jälkeenpäin ajatellen väärä päätös mutta sen hetken tiedoilla se luultavasti oli oikea. Henkilökohtaisesti ajatellen päätös oli kannaltani epäonninen, alkuysi sujui huimattavasti huonommin kuin paluu. No, pärjännyt en olisi kuitenkaan, ehkä koko kierroksen tuloksilla olisin kivunnut joitakin sioja.

Pääasia kuitenkin oli, että pelaajilla oli erittäin miellyttävä lauantaipäivä eikä kukaan kastunut enää. Kilpailun jälkeen koko pelaajajoukko vietti juhlavan illallisen ja palkintojenjakotilaisuuden. Valitettavasti laivani lähti niin, että jouduin lähtemään kohti satamaa siinä vaiheessa kun muu joukko siirtyi juhlaillalliselle.

Laaja harrastajajoukko, hyvät tulokset

Tulostasoltaan kilpailu oli melko kova. Kisan voittaja oli Mikael Garnow jonka tulos kymmenelle väylälle oli 40 eli par. Seuraavat tulokset olivat 41, 42 ja muutama 43 joten kisa oli tiukka. Itse sijoituin häntäpäähän ja matkaa voikin kutsua opintomatkaksi.

Olin hyvin vakuuttunut ruotsalaisen hikkorigolfin tasosta ja harrastuksen laajuudesta. Yli 50 pelaajaa on enemmän kuin tarpeeksi että kilpailua voi kutsua aidosti mestaruuskilpailuksi. Se myös todistaa, että harrastus Ruotsissa on tukevalla pohjalla. Toiveeni onkin, että saamme aikaa Suomessa omat mestaruuskilpailumme ja pääsemme vastaaviin osallistumislukuihin muutaman vuoden kuluessa.


Poseeraus pelin päätteeksi


Aito ruotsalainen?


Putti uppoaa