NÄPPIKSEN KANSSA TOURILLA


Lähestyminen griinille. Lähdössä vuorenvarma draw.

Ihmemies Näppis

Markku ”Näppis” Leinonen pelaa uskomattomalta tuntuvaa haastetta, hän aikoo pelata kaikki Suomen golfkentät 11 viikon aikana. Urakka alkoi toukokuun puolivälissä ja valmista tulisi olla heinäkuun loppuun mennessä. Keskimäärin kolmen kentän päiväurakka keskeytyy kesäkuun lopulla reiluksi viikoksi. Ei siksi, että Näppis lepäisi vaan siksi, että hänellä on silloin ohjelmassaan jo perinteinen maratonkisansa, 200 väylän peli yhtä soittoa. Tästä Näppiksen Maratonkisasta on muodostunut kisa, johon pelaajia tulee joka puolelta Suomea. Viime kesänä kuulemma kisan pelasi loppuun neljä pelaajaa.

Minulle tarjoutui tilaisuus pelata Näppiksen kanssa kierros hänen pelatessaan Keimolassa. Tarjosin tietysti hänelle mahdollisuutta pelata hikkorimailoilla ja hän tarttui haasteeseen, tosin hieman epäillen. Taisi vielä kutsua meikäläistä rottinkimieheksikin. Miksiköhän?


Kierroksen jälkeen. Oikealla Aki Kosonen joka pelasi paluuysin seurassamme.

Aamulla aikaisin Näppis oli jo pelannut Hiekkaharjun kentän, ”kahdesti kun oli aikaa”. Tapasimme klubilla 11 maissa ja hetken juteltuamme oli aika valita sopivat mailat. Minulla oli matkassa kymmenisen settiä mailoja ja niistä hän valitsi sopivan tuntuiset mailat keskittyen erityisesti puiden valintaan. Paria putteriakin hän vähän heilutteli valiten niistä toisen todeten, että hassulta näyttävät putterit. Ja sitten kierrokselle.

Näppiksen hikkoripiina

Ensimmäinen avaus Keimolan Kirkkalla Näppikseltä lähti hieman slaissina mikä häntä ihmetytti suuresti, niin varma draw-pelaaja Näppis on. Pallo kuitenkin löytyi kentän puolelta vaanivasta outista huolimatta ja peli pääsi jatkumaan. Toinen lyönti väylälle ja kolmannella greenille. Yhden käden pitkä putti ei päätynyt lähelle ja tarvittiin vielä pari puttia. Tuloksena oli tupla mikä ei ollut Näppiksen mieleen. Kakkonen on lyhyehkö par-3. Yhden käden chippi greenin kantista jätti hieman toivomisen varaa ja kaksi puttia tuottivat bogin. Kolmannella Näppis sai pitkän pelin kuntoon. Avaus oli nätti draw ja toinen puulyönti lennätti pallon greenille. Puttipeli kuitenkin tökki ja tuloksena oli jo toinen tupla. Tuloksentekomahdollisuus oli ohi, kaikki tasoitukset oli käytetty.


Näppiksen yhden käden chippi. Toinen käsi on tiukasti selän takana.

Avausysin loppu meni samaa tahtia, tiiltä griinille kulki hyvin varmalla ”droolla” griinille tai griinin kanttiin. Lähipeli kuitenkin tökki jatkuvasti, Näppis ei saanut missään vaiheessa haltuunsa putteria ja sen ominaisuuksia. Into oli tiessään ja hyvissä ajoin ennen ysiä Näppis ilmoitti vaihtavansa toiselle ysille omiin mailoihinsa. Näin myös tehtiin ja lähipelikin parani paluuysillä selvästi. Muutaman kerran Näppis totesikin, että hän haluaa pelata alkuysin uudestaan, tällä kertaa omilla mailoillaan. Kireä aikataulu ei siihen kuitenkaan antanut mahdollisuutta. Uusi kierros Keimolan Saraksella odotti jo reilun tunnin päästä vanhojen kavereiden kanssa, talven Thaimaan matkalta tutut kaverit odottivat jo klubilla.

Näppiksen peli näyttää hyvin omintakeiselta ja itse opitulta. Sitähän se onkin. Yhden käden chippi jopa 50 metrin päästä lipusta on erikoinen mutta tuntui toimivan erityisesti Näppiksen omilla mailoilla hyvin. Lisäksi hän puttasi yhdellä kädellä pitkät putit käyttäen samaa tekniikkaa kuin chipeissä. Lyhyemmät putit Näppis lyö vasen käsi alempana toisin kuin suurin osa muista golfareista.


Thaimaan kaverukset ennen kierrosta. Päivän kolmas Näppikselle.

Oli hieno kokemus pelata tämän suuren mutta samalla vaatimattoman pelaajan kanssa. Ei haittaa vaikka Näppis kierroksen jälkeen totesikin, että tämä oli varmasti hänen ensimmäinen ja viimeinen hikkorikokemuksensa. Näppis on persoona, joka vie golfia niin kauas elitismistä kuin se vain on mahdollista. Ja siitähän meidän kaikkien golfareiden tulee olla pelkästään mielissään. Paljon onnea vaan Näppikselle yrityksessään. Itse en yhtään epäile tavoitteen saavuttamista.